Korkealta ja kovaa

Tidii täällä taas! Kesä on nyt aika tarkkaan puoli välissä. Kysympä vaan että mihin tämä aika on taas oikein valunut? Kyseinen postaus onkin ollut luonnoksissani jo kesäkuun alusta alkaen, sillä tarkoitus oli kertoa fiiliksiä niin menneestä nykyisestä kuin vähän tulevastakin. Syy hiljaiselooni onkin johtunut siitä ettei ole ollut mitään sanottavaa tai sitä on ollut ehkä jopa vähän liikaakin. Olen blogini alkuajoista saakka pitänyt linjaa etten se enempää töistäni, perhe- ja yksityisasioistani kerro. Koulujuttujani avasin kuitenkin sen verran että tänä keväänä hain tosissani yliopistoon opiskelemaan melko ristiriitaisissa tunnelmissa. Suurinosa läheisistäni kannusti ja tsemppasi todella kouluhommien suhteen mutta epäilijöitäkin mahtui joukkoon. 

Olin vähän jopa itsekin yllättynyt siitä mitä sainkaan tästä kaikesta irti! Tällä kertaa opiskelupaikkaa tuskin lohkeaa vaikka toivoa ei olekkaan vielä kokonaan menetetty, mutta sitten vaan on todettava että ne muutamat jotka eteeni kiilasivat olivat minua parempia...Piste. Ensimmäistä itkupuhelia aiheesta soittaneena sainkin niitä viisaita sanoja kerrakseen sekä jutut vaihtuvatkin hyvin pian niihin elämääkin suurempiin uusiin keltaisiin mäyräkoiralakanoihin ja yhteisen suosikki ohjelmien uusiin juonenkäänteisiin.

Tavallaan olen itsestäni ylpeä toisaalta surullinen, sillä asiat eivät menneet niinkuin olin suunnitellut. Eihän niillä ole tapana mennäkkään. Pitää siis tehdä alusta alkaen ihan uusi suunnitelma. Nyt kuitenkin esimmäistä kertaa olen oikeasti varma siitä mitä tavoittella tulevaisuudessa ja se jos joku onkin niin siistiä! Tärkeinhän on se matka ei määränpää ;)

Niin ja muuten se on enää kaksi aamuherätystä ja meikäläisellä alkaa -no se K-E-S-Ä-L-O-M-A!!! Jihuuu!