Kello kuuluu ranteeseeni. Se on ehdottomasti tärkein asusteeni ja oikeasti katson siitä myös aikaa (myönnetään, olen tulossa vanhaksi) Ilman sitä vaan on jotenkin todella alaston olo. Nyt pieni mutta varsin mieleinen kellokokoelmani sai kaipaani lisäyksen.
Olenkin tästä syystä fiilistellyt viikon verran uutta kellorakkauttani Daniel Wellingtonin Classic Canterbury Ladyä ruusukultaisella kellotaululla. Harvemmin nykyään tulee enään sellaisia päiviä että haluasin kaiken olevan hopeista, joten hopeista kelloa en halunnut! Ruusukullan ja tavallisen kullan väliltä valinta tuottikin sitten pientä pään vaivaa. Päätin kuitenkin repäistä Kerrankin ja ottaa kellotaulun ruusukullalla. Olenkin enemmäin kuin tyytyväinen tähän päätökseen! Ja tottakai pohdiskelen jo syksyä varten nahkaisen vaihtorannekkeen hankintaa. Taidankin vinkata tätä eteenpäin lahjatoiveena ;)
Minulla on myös pieni kellokokelma, omistan Korsin sekä Dw:n. Danieliin minulla, on tämä samainen kangainen, konjakin sävyinen sekä musta. Yksi kello kolmella eri ilmeellä, enpä toimivampaa asustetta tiedä. :)
VastaaPoistaTätä minäkin mietin että yksikin kello on kyllä todella muuntautumiskykyinen joten uskon meille tulevan monta yhteistä vuotta! :))
Poista