Lately

Viime aikoina olen pohtinut tosi paljon pinnallisia juttuja tai miten muut ne ajattelevat. Lähinnä mikä on sitä pinnallista,mikä menee pintaa syvemmälle. Ruudun toisella puolen kun sattuu ja tapahtuu kaikenmoista muutakin mitä päällepäin näkyy. Annanko itsestäni haluamani kuvan, täälläkin kun juttuni ovat melkoisen pintapuoleisia tätänykyä? Kaikkea kun ei tarvii eikä kannata ihan kaikkien kanssa jakaa. Monesta toimesta olen ja viimestään luettuani Annikan tekstin keksinyt osasyitä tämän hetkiseen ahdistuneisuuteni. Miksi kaikki tämä? Olen kaikenaikaa tavoitettavissa ja monessa paikkaa samaanaikaan olematta yhtään missään. Olenkin antanut oikeasti ehkä jopa liian vähän painoa-arvoa niille ihan oikeille asioille ja se vaatimattomuus sekä inhimillisyys tätä kaikkea kohtaan peittyy kaiken esillenostetun alle, joka jopa vähän kiukuttaa.

Ensimmäisen korjausliikkeen ahdistuneisuuteni suhteen tein karvakamuni kanssa, joka jonkin verran väkisinkin joutuu olemaan yksinään ja tästä olen tuntenut huonoa omaatuntoa. Niinpä pyyteetönaika hänen kanssaan, pitkä kävelylenkki ilman puhelinta auringonpaisteessa tai ihan vaan sohvalla yhdessä pötköttely ovat taas saaneet aivan uudenlaisen tärkeyden. 

Myös oman itsensä ajatteleminen ja siitä huolehtiminen nimenomaan urheilemalla on taas hyvin suuri osa arkeani. Sen somessa jakaminen ei ole koskaan kuulunut tapoihini vaikka tästäkin poikkeuksia on. Syyskuussa juostun puolimaratonin jälkeen kunnon juoksulenkkejä on takana vain muutamia vaikka kesällä juoksin paljonkin. Sen sijaan toinen rakas harrastukseni on vienyt mukanaan ja tätä nykyä syö aikaani sopivissa määrin useana päivänä viikossa. Tuntuu ihan jo taas huippu-urheilijalta kun kokoajan on vaan nälkä :D

Osaltaan myös viilentyneet kelit vaikuttavat siihen että aina vaan on nälkä. Joten huomaamattani olen jäänyt ehkä lievästi jonkinmoiseen sokerikoukkuun ja kaikenmoiset kakut maistuvatkin näin ollen kasvissosekeittoa paremmalta. No onhan kakkupala tai latte kivassa kahvilassa silloin tällöin ihan sallittua ja harvemmin kukaan ystävistänikään kieltäytyy seurasta jos kakkuhammastani alkaa pahasti kolottamaan ;) Yksi tämmöisistä iloisista kakkuhetkistä oli launtaina kun pistäydyimme Bistro Pannu & Huoneella vadelma-brownie kakkusella. Suosittelen kyseistä mestaa täydellä lämmöllä.

 Se että Putikkii Rannalta mukaan tarttui kivan alennuksen kera Lexingtonin viime talvena jo himoitsemani pipo ja että viikonlopun kunniaksi ostin (taas) perjantaipuskan ovat vain murto-osa kaikkea. Mutta koska myös ne joidenkin mielestä pinnalliseksi luokittelemat asiat sulostuttavat osana myös minun arkeani ei niitäkään sovi kokonaan pois suikea. Niitä on kivempi vaan jakaa kuin kuvia pyykkivuoresta. Kuitenkin niitä iloisemmaksi tulin esim. siitä että kaukana asuva ystävini soitti kyselläkseen kuulumisia ja puhuttiinkin pitkään puhelimessa, sillä juttua riitti. Tällaisia kun osaa arvostaa todella.

denim shirt/H&M

trench coat/H&M
pants/Vila

bag/Mulberry

Näin ollen päätin että vietän somettoman loppuviikon. Nimenomaan niin etten itse päivitä mitään tekemisiäni. Vietän siis tulevan toiminnantäyteisen perjantain tyttöjen kanssa Helsingissä ihan vaan nelisteen vaikka alkujaan olin ajatellut toisin. Joten aurinkoista loppuviikkoa muruset ja palaillaan tänne taas sunnuntaina täynnä uutta virtaa jakaa ispiroivaa kuvamateriaalia ja tekstiä!